Vuosikymmenien ajan autot kasvoivat kasvamistaan. Jokainen malliuudistus toi lisäsenttejä sekä pituuteen että leveyteen. Entisen keskiluokan auton mitat muuttuivat pienen auton mitoiksi, edustuskoko muuttui keskiluokaksi.

Hyvin lähellä oli se aika, jolloin autot eivät enää yksinkertaisesti olisi mahtuneet ahtaimpiin parkkihalleihin sisään. Nolo homma, ja aika mahdoton korjata.

Kuva täältä: http://www.danheller.com/images/Europe/CzechRepublic/Prague/Streets/big-car-little-car-big.jpg

Yksittäisistä myymälöistä Kampin Bebes (kallis, mutta ihana) vie voiton; tunnelmallinen vauvanhoito-imetyshuone kuviotapetteineen ja kristallikruunuineen on mahtava!
Kämp Gallerian uudistuksessa lastenhoitoon ei ole valitettavasti panostettu. Tila on samalla kalsea invavessa, sijaitsee liian kapealla käytävällä ja ovessa on hankala kynnys. Ei näin.
Sello on Espoon lattemammojen klassinen hengailukeskus ja tilava lastenhoitohuone on todella kovassa käytössä. Sen myös huomaa pintojen kulumisesta ja pienestä nuhjuisuudesta. Erityismiinus ikävästä ominaishajusta. Hiukan uudistusta siis kaivattaisiin.
Jumbo on tässä epäkattavassa vertailussa haastajan asemassa, sillä sinne on kuulemma tulossa ”Suomen hienoin lastenhoitohuone”. Näin lupasi kauppakeskusjohtaja minulle henkilökohtaisesti. Jäädään siis odottamaan.
Lopuksi vertailun vuoksi muutamia kuvia Dubaista keväiseltä opintomatkaltani. Saa vapaasti hyödyntää Suomessa.

Uudistuneessa Kluuvissa on avattu Eat&Joy Kauppahalli ja Selloon on tulossa lähi- ja luomuruokakauppa Toivo. Kivijalkakauppoja on ainakin Helsingin keskustassa jo useampia.
Lämpimästi tervetuloa puhdas, terveellinen ruoka, uudet yrittäjät ja piristävä kilpailu ruokakauppaan!

Tsekkaa myös uuden Kluuvin veikeät nettisivut.
Paikan päälle en ole itse vielä ehtinyt, mutta kotiin kannetun asiakaslehtisen perusteella vaikuttaa kiinnostavalta. Väkisin juolahti mieleen, että ihan kuin kadun toisella puolella olisi nyt onnistuttu siinä, mitä myös Kämp on yrittänyt jo vuosia; luoda tarjonnaltaan selvästi erilainen, laadukkaampi ja kansainvälisempi kauppakeskus.

Kööpenhaminan läntisellä esikaupunkialueella Välbyssä tutustuin entiseen kehräämöön rakennettuun Spinderiet-nimiseen kauppakeskukseen, jossa pohjoismaiset sääolosuhteet oli selätetty onnistuneella tavalla. Vanhojen rakennusten lomaan oli tehty uudisrakennuksia ja koko korttelikokonaisuuden päälle oli asennettu lasikatto. Kujat olivat siis päistään avoimia ja lämpötila sama kuin ulkona, mutta olosuhteet silti lasikaton alla kuivat ja suojaisat. Kokonaisuuden mittakaava oli inhimillisen tuntuinen ja miellyttävä. Paras todiste ratkaisun onnistumisesta oli kohtuullisen vilkas ostoskuhina tavallisena helmikuisen torstain aamupäivänä.

Napsimani kuvat avaavat lasikattoratkaisun parhaiten.

Spinderietissä oli myös erittäin onnistunut toteutus tylsän tuulikaapin sivuseinäksi; lasiseinä, joka avautui Wayne’s Coffee –kahvilaan.

Parantainen toteaa pessimistisesti, että yhteistyöstä ei yleensä ole yrityksille mitään todellista hyötyä, vaan se on kiertoilmaisu keskeneräisille tai tuhoisille ajatuksille. Omat kokemukseni kauppakeskusmaailmasta ovat samanlaiset.

Yleisimmin yhteistyöehdotukset kauppakeskuksille koskevat erilaisia kauppakeskuksen liikkeille myytäviä palveluita.

Aina säännöllisin väliajoin joku innokas myyntitykki firmasta X keksii kauppakeskuksen liikkeiden olevan tuotteilleen sopivan kompakti kohderyhmä: selkeä keskittymä asiakkaita siistissä rivissä ja vielä sisätiloissa. Yhteydenoton kauppakeskustoimistoon ajatellaan tekevän vähintään puolet myyntityöstä ihan itsestään. Kauppakeskusjohtoa pyydetään usein toimittamaan myyjän materiaalia kaikille liikkeille. Monet toivovat saavansa suorat yhteystiedot jokaiseen myymälään siistissä excel-muodossa, jolloin myyjä pääsisi soittamaan suoraan myymäläpäälliköille ja avaamaan pelin kertomalla lämpimät terveiset kauppakeskusjohdolta. Härskeimmillään yhteistyöehdotus sisältää pyynnön päästä jonkinlaiseksi hovihankkijaksi, jonka käyttöä kauppakeskusjohto vahvasti suosittelisi jokaiselle liikkeelle.

Itse olen aina suhtautunut lähtökohtaisen kielteisesti tällaiseen myyntiyhteistyöhön. Kauppakeskuksen johdon ja liikkeiden välinen suhde on luonteeltaan viime kädessä vuokrasuhde, johon muut bisnekset on soviteltava huolellisesti. Vuokrasuhteeseen ei kuulu suositella tiettyjen palveluntarjoajien käyttöä. Olen myös kunnioittanut minulle luovutettuja yhteystietoja niin paljon, etten ole luovuttanut niitä eteenpäin markkinointitarkoituksissa. Jokainen myyjä saa puolestani lähteä samalta viivalta ja hankkia rekisterinsä yleisistä lähteistä.

Olen kuullut Hjallis Harkimon aloittavan palaverit kysymällä vastapuolelta ensimmäisenä ”mitä mä tästä saan?” Näin suora provokaatio lienee mahdollista vain Hjallikselle, mutta samaa asennetta voivat kaikki hyödyntää. ”Mitä mä tästä saan” –kysymys säästää aikaa ja pitää liiketoiminnan fokuksen kirkkaana.

Hyvä ostosympäristö on mutkaton. Siellä on helppo liikkua, siellä ei eksy, turhaudu, kompastu tai häikäisty. Siellä löytää (ilmaisen) vessan kun hätä yllättää, pikkuvauvan kanssa liikkuvia on ajateltu rakentamalla tarpeisiin hyvin sopiva lastenhoitohuone (15 neliötä riittää!), parkkitilat ovat loogiset ja toimivat niin kuin muuallakin on totuttu.

Siirryn itse tulevana kesänä lapsiperhekategoriaan, joten olen alkanut kiinnostua pienten ihmisten kanssa liikkuvien erityistarpeista. Tuoreet äidit vaihtavat netin keskustelupalstoilla kokemuksia kauppakeskusten ja tavaratalojen lastenhoitotiloista, wc-fasiliteeteista, vauvanruoan lämmitysmahdollisuuksista ja henkilökunnan lapsiystävällisyydestä. Liian korkeat kynnykset, vääriin suuntiin avautuvat ovet ja ahtaat tai puuttuvat hissit saavat mamma-armeijan kääntämään vaununsa pois. Samalla siirtyy reilusti ostovoimaa sinne, missä on laitettu pikkuasiat kuntoon.

Tässä alla toissaviikolla nappaamani kuva Kööpenhaminan esikaupunkialueelta, Spinderiet-kauppakeskuksesta; pienessä 50 liikkeen lähiökauppakeskuksessa oli upea, valoisa ja tilava lastenhoitotila. Suomessa en ole toistaiseksi näin hyviä toteutuksia nähnyt – etsinnät jatkuvat. Spinderiet oli muutenkin monelta osin onnistunut kauppakeskus, siitä lisää myöhemmin.

Pari viikkoa sitten kuultiin muutoksista myös Realprojekti – CapMan –kuviossa. Reilut viisi vuotta CapManin omistuksessa ollut kauppakeskuskonsultointiliiketoiminta eriytyy jälleen omaksi yhtiökseen, joka jatkaa toimintaa Realprojekti-nimellä. Uuden yhtiön omistajiksi tulevat Markku Hietala, Matti Karlsson ja Vesa Olkkola. Kyseessä on siis paluu juurille, osin uusilla voimilla. Erittäin kiinnostavaa liikehdintää markkinoilla joka tapauksessa.

Citycon hakee Kämpin manageerauksesta erityisesti tehostusta vuokraukseen. Yhtiössä näyttäisi vallitsevan vakaa usko uusien kansainvälisten ketjujen jatkuvaan virtaan Suomeen ja vuokrauskisassa pääkaupungin ydinkeskustassa sijaitseva Kämp on tarpeellinen lähtöruutupaikka – ehkä jopa houkutuslintu.

Odotan innolla, miten Citycon käytännössä organisoi Kämpin johtamisen ja mitä muutoksia se tuo kuluttajien silmiin saakka. Olen itsekin monesti kirjoittanut Kämpin markkinoinnista ja erilaisista luovista ratkaisuista. Loppuun kevennyksenä ihan tuore valokuva Espan puolen onnistuneista rakennustyömaapeitoista – erityiset sympatiapisteet parkkimittarille räätälöidystä kolosta!

Linkit uutisiin tässä:

https://newsclient.omxgroup.com/cdsPublic/viewDisclosure.action?disclosureId=439348&messageId=533093

http://www.capman.fi/media-fi/tiedotteet/tiedote/t=CapMan+on+allekirjoittanut+aiesopimuksen+kiinteistökonsultointitoiminnan+myynnistä/id=18513902

Linkki uutiseen HS / Vartti -lehtien sivuilla:

http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/kauppakeskuksen_vessa_houkuttelee_tirkistelyyn/?ref=tf_iOKboksi_p1

Mutta osaavatko kauppakeskusomistajat maksimoida toimistotilojensa kaupallisen potentiaalin? Mielestäni eivät täysimääräisesti.

Kauppakeskuksessa sijaitseviin toimistotiloihin tulisi ensisijaisesti saada vain sellaisia vuokralaisia, jotka lisäävät kauppakeskuksen kävijävirtaa. Tällöin ne samalla lisäävät kauppakeskuksen markkina-arvoa ja parantavat kilpailukykyä täysimääräisesti. Erinomaisia yläkerrosten toimistotilakäyttäjiä ovat esimerkiksi lääkärikeskukset (myös esim. hammaslääkäri-, silmälääkäri- ja lastenlääkäriasemat), fysioterapeuttien ja hierojien kaltaiset palveluyritykset, kuntosalit, lasten harrastuspalvelut kuten vaikkapa musiikki- tai kuvataidekoulut, tutkimuslaitosten haastattelutilat, autokoulut, pienyrittäjien verkostomaiset, yhteisölliset työtilat (joiden kaupallinen potentiaali on muutenkin ihan oman tarinansa aihe!) ja niin edelleen. Voit jatkaa listaa itse tai väittää vastaan?

Bongasin jutun eilisen Kymmenen Uutisista ja olin vähällä pudota sohvalta; niin harvinaista herkkua on positiivinen uutinen kauppakeskusmaailmasta. Eikä kyse ollut edes vitsikkäästä loppukevennyksestä vaan ihan oikeasta uutisesta.

Uutisjutussa kerrottiin Turussa sijaitsevan Varissuon kauppakeskuksen onnistuneen vähentämään järjestyshäiriöt murto-osaan palkkaamalla keskukseen ulkomaalaistaustaisia vartijoita.

Varissuo on Turun ja koko maan (!) maahanmuuttajavaltaisin lähiö; kauppakeskuksen asiakkaista peräti 80% on ulkomaalaistaustaisia ja kauppiaistakin valtaosa. Maahanmuuttajataustaiset vartijat ovat onnistuneet vähentämään ilkivaltaa, näpistelyä ja kaikenlaista häiriköintiä pelkällä olemassaolollaan. Ilmeisesti kyse on ainakin osin siitä, että niin asiakkaat kuin kauppiaatkin kokevat keskuksen asteen verran enemmän omakseen kun myös turvallisuushenkilökunta on heidän kanssaan ”samalla viivalla” – edustaa vierasta kulttuuria, eri kansallisuuksia ja kieliä.

Eli Hurraa ja hatunnosto Turkuun Securitakselle ja Varissuon kauppakeskukselle!

Linkki MTV3:n uutiseen tässä.