Vaivaako kauppakeskuskehittäjiä mammuttitauti?

Kauppakeskuksen suunnittelu, rakentaminen ja johtaminen ei ole rakettitiedettä. Pikemminkin se on maalaisjärkeä, käytännön elämää, ihmisen tasolle asettumista. Meistä jokainen on asiakas, jokainen on kuluttaja ja varsin yksinkertaisilla onnistumisilla pääsee pitkälle. Kyse on asenteesta.

Hyvä ostosympäristö on mutkaton. Siellä on helppo liikkua, siellä ei eksy, turhaudu, kompastu tai häikäisty. Siellä löytää (ilmaisen) vessan kun hätä yllättää, pikkuvauvan kanssa liikkuvia on ajateltu rakentamalla tarpeisiin hyvin sopiva lastenhoitohuone (15 neliötä riittää!), parkkitilat ovat loogiset ja toimivat niin kuin muuallakin on totuttu.

Siirryn itse tulevana kesänä lapsiperhekategoriaan, joten olen alkanut kiinnostua pienten ihmisten kanssa liikkuvien erityistarpeista. Tuoreet äidit vaihtavat netin keskustelupalstoilla kokemuksia kauppakeskusten ja tavaratalojen lastenhoitotiloista, wc-fasiliteeteista, vauvanruoan lämmitysmahdollisuuksista ja henkilökunnan lapsiystävällisyydestä. Liian korkeat kynnykset, vääriin suuntiin avautuvat ovet ja ahtaat tai puuttuvat hissit saavat mamma-armeijan kääntämään vaununsa pois. Samalla siirtyy reilusti ostovoimaa sinne, missä on laitettu pikkuasiat kuntoon.

Tässä alla toissaviikolla nappaamani kuva Kööpenhaminan esikaupunkialueelta, Spinderiet-kauppakeskuksesta; pienessä 50 liikkeen lähiökauppakeskuksessa oli upea, valoisa ja tilava lastenhoitotila. Suomessa en ole toistaiseksi näin hyviä toteutuksia nähnyt – etsinnät jatkuvat. Spinderiet oli muutenkin monelta osin onnistunut kauppakeskus, siitä lisää myöhemmin.