Pt:llä vai ilman?
Päivittäistavarakaupan tärkeys kauppakeskusten veturina näyttää olevan Suomessa aivan ainutlaatuisen vahva ilmiö.
Lontoon-opintomatkalla tutustuin edustavaan otokseen alueen suurimmista kauppakeskuksista, eikä missään niistä ollut suurta ruokakauppaa ankkuriliikkeenä. Ankkurivuokralaiset olivat poikkeuksetta tavarataloja: Marks&Spencer, John Lewis, Selfridge’s, House of Fraser, Fenwick ja niin edelleen. Näistä ainoastaan Marks&Spencerillä on ruokaosasto, mutta sekään ei ole tärkeässä asemassa kokonaisuuteen nähden.
Sen sijaan maassa käydään vilkasta kriittistä keskustelua pt-marketien sijoittumisesta yksittäin ja hajalleen pitkin peltoja, kauas asutuksesta. Pohdimmekin matkalla paljon sitä, miksi Briteissä isot kauppakeskukset ja pt-kauppa eivät ole löytäneet toisiaan. Itse näen kauppakeskuksen liikemixin monipuolisuudessa pelkästään hyvää; pt-kauppa tuo keskukseen säännöllisempiä asiakasvirtoja ja hyötyy toisaalta itse erikoisliikkeiden tuomista asiakkaista. Jokainenhan tarvitsee ruokaa – ja joskus vaatteita ja vähän muutakin.
Pt-kaupan tärkeys suomalaisissa kauppakeskuksissa nousi selvästi esiin myös Catellan viime viikolla julkaisemassa tutkimuksessa. Tutkimusta varten haastateltiin kauppakeskuksissa toimivien suurimpien ketjujen edustajia ja sen tavoitteena oli kartoittaa vuokralaisten näkemyksiä keskuksista ja kauppakeskusjohtamisesta. Vastaajat pitivät päivittäistavaramyymälän sijoittumista kauppakeskukseen hyvin oleellisena; asteikolla yhdestä viiteen pt-kaupan tärkeys sai arvon 4,65.
Catellan tutkimuksessa oli muutenkin huomionarvoisia asioita esimerkiksi liikevaihtosidonnaisista vuokrista, pk-seudun keskusten imagoista ja kehityksestä sekä tulevaisuuden trendeistä. Tutustukaa itse: linkki tutkimusraporttiin Catellan sivuilla tässä.
