Fysiologia rajoittaa ostamista

Kaupan vuodenkierron huipentava joulunalussesonki on tätä kirjoittaessani täydessä käynnissä, valikoimat ovat liikkeissä runsaimmillaan ja asiakkaita kasseineen kauppakeskuksessa kaikki käytävät pullollaan. Kahviloissa on tungosta, sovituskopeille jonoa ja tyhjää parkkiruutua joutuu etsimällä etsimään. Pysähdytäänpä tähän hetkeksi.

Oletteko koskaan miettineet, miten huonosti ihmisen fysiologia sopii vakavasti otettavaan raskaan sarjan shoppailuun? Miten helposti keho väsyy juoman tai ruoan puutteessa (tämän vuoksi kahvilat ja ravintolat ovat kauppakeskukselle elintärkeitä), kuinka herkkiä olemme vallitsevan lämpötilan suhteen (siksi sisätilojen ilmastointi on välttämätön vaatimus) mutta ennen kaikkea kuinka valitettavaa on, että meillä on vain kaksi kättä.

Ja kahdesta kädestäkin useimmiten käytettävissä on vain toinen.

Vai koska olet viimeksi lähtenyt kotoa molemmat kädet tyhjinä ja vapaina tarkoituksenasi mennä muualle kuin ulkoilemaan? Erityisesti jos olet nainen, arvelen että niin ei usein tapahdu. Naisilla on mukana lähes poikkeuksetta käsilaukku tai olkalaukku, ehkä toisinaan reppu. Tuntuisi luonnottomalta poistua kotoa ilman laukkua – oletko varma ettei jotain unohtunut?

Joten kahdesta kädestä toinen on käytännössä aina jo valmiiksi käytössä oman laukun kantamisessa ja vain toinen on vapaana ostosten tekoon; tavaroiden tunnusteluun, valikoimiseen ja keräämiseen, tuotteiden kantamiseen ympäri myymälää, mahdollisesti sovituskoppiin ja sitten kassalle. Entäs seuraavassa liikkeessä? Edellisen liikkeen ostoskassi kulkee mukana, mutta ehkä menee vielä samassa kädessä oman käsilaukun kanssa, joten käytettävissä on edelleen yksi vapaa käsi tavaroiden tutkimiseen. Seuraava ja sitä seuraava ostoskassi tekevät sitten jo lisäshoppailun todella vaativaksi. Harva asiakas jaksaa kulkea sinnikkäästi kaupasta toiseen kumpikin käsi täynnä ja laskea kärsivällisesti kaikki ostoksensa maahan jokaisen uuden tavaran tutkimista varten.

Voisiko siis tämä ihmisen luonnollinen anatominen rajoite – vain kaksi kättä – olla ehkä merkittävin keskiostoksen kasvun este? Ja mitä asialle voisi tehdä?

Halvan työvoiman ja suurten tuloerojen maissa kantajat kärryineen ratkaisevat tämän ongelman. Se ei kuitenkaan ole meidän oloissamme realistinen kehityssuunta.

Mutta entäs tekniset ratkaisut? Ehkä johonkin uuteen kauppakeskukseen voitaisiin rakentaa automatisoitu järjestelmä, jossa kaikki ostokset jätetään maksun jälkeen kassoille ja niiltä kassit kulkevat liukuhihnoja pitkin noutopisteeseen? Kätevästä noutopisteestä koko ostosreissun hankinnat otetaan mukaan pois lähtiessä yhdellä kertaa. Tai pidemmälle viedyssä mallissa ne kuljetetaan halutessa suoraan kotiin jakeluautoilla?