Puhtaita makuja, raaka-aineita ilman lisäaineita; ruokakaupan trendit vihdoin muuttumassa?

Vuosia, vuosia on kohkattu luomuruoasta ja päivitelty suppeaa valikoimaa, rajusti ylihinnoiteltuja mutta nahistuneita kasviksia ja viime aikoina jo koko luomun väsähtänyttä imagoa. Kunnes viimein tilalle pärähti lähiruoka. Suomalaiset ovat heränneet joukolla haluamaan lähellä tuotettua, puhdasta, yksinkertaista ja hyvän makuista ruokaa.

Helsingin Lasipalatsissa kesällä avannut Eat&Joy Maatilatori (varsinaisia www-sivuja en löytänyt, Facebook-saitti näkyy hoitavan webbisivujen virkaa) on hoitanut pr-viestintänsä parhaiten. Maassa ei taida olla naistenlehteä, joka ei olisi Eat&Joy:ta maininnut. Eat&Joy Maatilatoria tukee jopa Helsingin kaupunki.

Mielestäni Lasipalatsin cityviritystä parempi toteutus on Heila Lähiruokatori Heinolassa. 1000-neliöisen Heilan tukijalkana ovat ympäröivän maaseudun laajat herkut; luomukasvikset, pienten kylämyllyjen jauhot ja niistä leivotut leivät, kotijuustoloiden maitotuotteet, puhtaat lihatuotteet ja marjajalosteet. Itse en yleensä ole suuri lihatuotteiden ystävä, mutta Heilan lihatiskiltä sain elämäni herkullisimman paistin (hyvän raaka-aineen ja erinomaisten neuvojen ansiosta) ja leivän päälle sellaista savukinkkua, joka syötiin loppuun samana iltana.

Muualla Suomessakin on yksittäisiä lähi- tai luomuruokien kauppoja, Anton&Anton Porvoossa, Pihamaa Päijät-Hämeessä Kalkkisissa… Lisäksi on olemassa iso ilmiö luomuruokapiirien tai muuten vaan suoraan tuottajilta tilaavien ryhmien ympärillä.

Ruoan viimeaikaisen kallistumisen ja kaiken arvonlisäverokeskustelunkin ympärillä yksi asia on selvä: suomalaiset käyttävät ruokaan pienemmän osan tuloistaan kuin koskaan. Samaan aikaan terveystutkimus julkaisee jatkuvasti uutta tietoa siitä, kuinka ravinnon merkitys terveyteemme ja sairauksiimme on paljon luultua isommassa roolissa. Se, mitä suuhumme pistämme, näkyy suoraan vastustuskyvyssämme ja energiatasossamme.

Miten tämä nyt kauppakeskuksiin liittyy? Liittyy paljonkin.

Suomen suurimmat kauppakeskukset ovat paaluttaneet asemansa yhden tai kahden hypermarketin varaan. Monissa keskuksissa kaupan keskusliikkeet käyttävät myös omistajan ääntä. Toivottavasti sidokset eivät ole niin tiiviitä, etteivät  kauppakeskukset sopimus- tai sopivuussyistä pysty vastaamaan ruokakaupan osalta muuttuviin kuluttajatarpeisiin ja nouseviin trendeihin? Lähiruokainnostus näyttää nimittäin olevan minusta sitä luokkaa, että kauppakeskusten on syytä tosissaan ponnistella sopivien tilojen löytämiseksi näille toimijoille. Voin hyvin kuvitella, että trendikkään ja tyylikkään lähiruokakaupan saaminen kiinnostaa kauppakeskuksia niin valikoiman monipuolisuuden kuin tarjolla olevan myönteisen mielikuvankin nimissä.